Eräs musiikkiopiston rehtori joitakin vuosia sitten kertoi minulle tositarinan. Konsertissa oli esiintynyt orkesteri, joka soitti klassista musiikkia parin tunnin ajan. Jälkeenpäin joku kauhisteli kuinka paljon orkesterin esiintymisestä maksettiin. "Parista tunnista tuollainen palkkio?" Reaktio on meille kaikille tuttu. Pudistelemme päätämme hammaslääkärin laskulle. Hiustenleikkuun hinnalle. Tai vaikkapa tuon kyseisen konsertin esiintymismaksuille. "Istuin tässä penkissä tasan puoli tuntia ja maksoin tästä monta kymppiä." Hinnan muodostus tuntuu vääryydeltä. Varsinkin heikompituloisesta.
Keräsin työkseni 2000-luvun alkuvuosina banaaneja ja pottuja. Olin hienommin sanottuna varastotyöntekijä. Hommasta maksettiin palkkaa kymmenisen euroa tunnilta. Verojen jälkeen käteen ei jäänyt sitäkään. Selkä tuli kipeäksi, mutta syy ei ollut tilipussin painossa. Banaanilaatikko painoi 18,7 kiloa. Pottulaatikko hieman vähemmän, joten niitä nostettiin kaksi tai kolme kerralla. Viulu ei paina läheskään 18,7 kiloa. Minkä vuoksi orkesterille piti maksaa tunnin esiintymisestä kymmeniä kertoja parempaa tuntipalkkaa?
Kun aloitin työni varastolla en ollut saanut asiaan minkäänlaista koulutusta. Tehtävänäni oli poimia varastohyllystä tuotteita joko trukkilavalle tai rullakkoon. Kädessäni oli lista, jossa tarvittavien tuotteiden nimet varastopaikkoineen olivat. Viikon-kahden kuluttua osasin työni. Sain palkan myös parin viikon "harjoitteluajastani".
Ajatusleikkinä voitaisiin valikoida perjantai-iltapäivän ruuhkaisesta supermarketista orkesteri. Siivoja, varastotyöntekijä, poliisi, opettaja ja talonmies. Annettaisiin näille eri alojen osaajille entuudestaan tuntemattomat soittimet käteen ja maallikosta käsittämättömältä näyttävät nuotit eteen. Laitettaisiin talonmies johtamaan tätä orkesteria. Olisiko tämän orkesterin musiikki kahden viikon palkallisen harjoitteluajan jälkeenkään esiintymiskelpoista? Epäilen vahvasti.
Toisin kuin varastolla luovilla aloilla harjoittelusta ei ole tapana maksaa palkkaa. Jos haluat oppia työssä tarvitsemiasi taitoja, on ainoa tapa vuosikausien palkaton, mutta intohimoinen asioiden opiskelu. Kun olet harjoitellut ja opiskellut riittävästi on aika siirtyä työelämään. Sielläkin saattaa olla yllätys edessä. Työharjoittelusta kenties ei olla valmiita maksamaan lainkaan palkkaa. Vasta osaamisesta maksetaan.
Olimme vain puolen tunnin hiustenleikkuussa, vartin hammaslääkärikäynnillä tai kahden tunnin konsertissa. Niin, me olimmekin. Mutta he jotka leikkasivat tukkamme, paikkasivat hampaamme ja soittivat musiikkia josta nautimme tekivät muutakin. Me emme sitä nähneet. Nautimme vain työn hedelmistä. Ostimme lopputuloksen, mutta maksoimme prosessista joka mahdollisti sen.
Mitä tulee konsertin kalleuteen. Tutkimuksen mukaan hyväksi viulistiksi oppiakseen täytyy treenata soittamista 10 000 tuntia. Palkatta.
PS.
Mitä tapahtui tuolle kuvitteelliselle orkesterillemme epäonnistuneen ensiesiintymisen jälkeen? He harjoittelivat kahdeksan tuntia päivässä. Joka ikinen päivä. Viiden vuoden ajan. Palkatta. Opiskelunsa he rahoittivat opintotuella, lainalla ja iltatöillä. Heidän ensimmäistä keikkaansa pidettiin tietenkin kalliina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti