Idea ei synny, se kehittyy

Suurta Luovaa haastatellaan taas jossakin ohjelmassa. "Mistä sait tuon idean. Mistä se syntyi? Milloin ja missä idea tuli?" Kysymyksiin kiteytyy eräs luovan alan ongelmista. Työn näennäinen helppous. Mielikuva inspiraatiota odottelevasta taitelijasta elää edelleen vahvana. Valaistuminen kesken meditoinnin, muutama kynän heilautus ja ehkä viimeistely tietokoneella ja kas, luovan alan työläinenhän laskuttaa kuukauden palkan päivän työstä. Mutta syntyvätkö ideat tosiaan noin?

Idean visuaalisena symbolina käytetään hehkulamppua. Kliks. Lamppu syttyy ja loistaa kirkkaasti. "Heureka", kuten Arkhimedes asian ilmaisi. Idean syntyhetki muistetaan. Se jää mieleen. Kylpyammehan se siinä vaahtoaa filosofin kirmatessa jälleen kerran alastomana poliksen katuja pitkin. Kunhan vaan ei kaatuisi partaansa. Siihen mitä tapahtui sitä ennen, ei kiinnitetä niinkään huomiota. Ainakaan siitä ei kerrota tarpeeksi. Arkhimedeen hehkulamppu syttyi kyllä silmänräpäyksessä ja paloi kirkkaasti. Yhdellä ainoalla kosketuksella. Vai käviköhän se sittenkään niin helposti? Lamppuun tarvittiin sähkövirtaa. Se piti asentaa paikoilleen ja virta piti saada kulkemaan lamppuun. Ajatus yhtäkkisestä idean syntymisestä on yhtä kyseenalainen kuin lampun syttyminen pelkästään katkaisijaa painamalla. Kuinka idea syntyy? Mikä ylipäätänsä on idea?

Idea on ratkaisu ongelmaan. Ratkaisua ei voi olla ilman ongelmaa. Tarvitaan lähtötilanne ja jonkinlainen päämäärä johon pyritään.  Päämäärään pääsemiseksi on kartoitettava ja punnittava vaihtoehtoja. Graafisessa suunnittelussa tai kuvittamisessa se tarkoittaa erilaisten ratkaisumallien kokeilemista. Leikkimistä idealla. Aikaa idean pyörittelyyn, ajattelemiseen ja työstämiseen. Luonnostelua. Usein läjää keskinkertaisia ja huonoja ideoita. Valtaosa kokeiluista ei vie päämäärään. Mitä hyötyä epäonnistumisesta sitten on?  

Epäonnistuneet ratkaisuyritykset ohjaavat kohti toimivaa ratkaisua. Ne terävöittävät osittain epämääräistä briefiä, selvittävät tarkemmin mistä on kysymys ja mihin suuntaan tulee kulkea. Ajatellaan tilanne, jossa tulet neljän tien risteykseen. Yksi tie vie oikeaan päämäärään, muttet voi rationaalisesti päätellä mitä tietä tulisi kulkea. Tiedät, että kilometrin tietä kuljettuasi pitäisi vastaan tulla silta. Kun olet kulkenut reilun kilometrin siltaa ei näy. Tiedät, että reitti on väärä. Samalla todennäköisyys oikean tien valitsemisesta seuraavalla kerralla risteykseen palatessasi kasvoi huomattavasti suuremmaksi. Epäonnistuminen tuotti siis jotain tärkeää. Nimittäin tietoa. Tietoa, jota pystyy hyödyntämään ongelman ratkaisussa. Samaan tapaan epäonnistuneina pidetyt kokeilut luovat ne ainekset, joista ratkaisu syntyy. Niistä kertynyt tieto jää alitajuntaan aivojen polttoaineeksi. Ideoiden pyörittelyn ja ratkaisumallien kokeilemisen tehtävä on samaan tapaan merkittävä kuin hehkulamppuesimerkin huomioimatta jääneiden taustatekijöidekin. Kokeilut mahdollistavat idealampun syttymisen. 

Idean kehittäminen on uskallusta epäonnistua riittävän usein onnistuakseen. Hyvä idea ei synny tyhjästä. Se kehittyy keskinkertaisista ja huonoista.

TV-lupatarkastaja jutun kuvitus

Kuvitin YLE-veron myötä unholaan jäävistä TV-lupatarkastajista kertovan jutun Lapin Kansan, Kainuun Sanomien ja Pohjolan Sanomien yhteiseen Sunnuntai-liitteeseen. Juttuun toivottiin "texwillermäistä tunnelmaa". Oli ilo tehdä. Kuvitukset toteutin lyijykynäpiirroksina, värikäsittelyn tein Photoshopissa. Ylin kuva oli lehden kansikuvana, jäljemmät sisäsivuilla.